Ihanaa. Kerrankin päivä, josta voi lausua pari hyvääkin sanaa ( nää on ollu harvassa viime aikoina... ). Olin tänään pajalla nelisen tuntia duunailemas ja oisin voinu jäädä vielä vaikka toiset neljä tuntii, niin poweri-olo on nyt. Viikko menny näin suurena kokonaisuutena syömisten kannalta hyvin, vaan yks ahmimiskohtaus koko aikana... =) ( en väitä, etteikö sekin olis liikaa, mut usko parempaan on tuolla otsalohkossa... )

Selailin eilen vanhoja valokuva-albumeita. Mä oon tosi monessa lapsuusajan valokuvassa pelkissä shortseissa ilman paitaa ja lippis syvällä päässä... muistan vieläki tosi kirkkaasti sen ajan, kun uskoin tosissaan olevani poika ( vaikka äiskä väittikin toista ). Jossain vaiheessa sitä oli vaan sosiaalisen painostuksen takii ruvettava pukeutumaan hiukan tyttömäisempiin hepeniin. Vaikken vieläkään hevillä pue päälleni mitään kukkamekkoja... =)  silti välillä joku puolisokee mummo onnistuu hämmentämään luulemalla minnuu pojaks ( hassu juttu, kun omistan kummiskin pitkät, vaaleet hiukset...enkä muutenkaa oo mitenkää erityisesti rekka-tyyppiä ).

Kuinkahan moni lepakko on muuten tienny ihan lapsesta asti olevansa erilainen ? Tuntuu, että suurin osa on "hogannut" jutun vasta jossain myöhäisessä teini-iässä / aikuisuudessa...Mä tunnen itteni friikiks meikäläistenkin joukossa.

Tällasta tää luppoaika teettää...kasoittain turhia ajatuksia.